Kyllä musta sitten ylioppilas tuli. Perjantaina saimme heti aamusta tulokset, kerrankin ne niiden internet-systeemit näköjään toimivat. Kaikki vähän laski, mutta ihan tyytyväinen siihen ylioppilastodistukseen voi olla :).

Mutta eipä auta, nyt pitäisi jaksaa lukea pääsykokeisiin psykologiaa. Siinä olen edistynyt aika nihkeästi. Nyt olen kyllä lueskellut pari tuntia päivässä, mutta aika meinaa loppua tällä menolla kesken. Juhliin leipominen on paljon mukavampaa.

Loppu häämöttää jo - ehkäpä liian kirkkaana. Huomenna pitäisi vielä keskittyä ruotsin vihkoon sellaiset neljä tuntia, sen verran siinä menee yleensä aikaa. Varsin nopeaa tulevat rivit silloin, kun teksti on liian tieteellistä ja koko aihe jää hieman hämärän peittoon.

Joitakin tuloksia olemme jo saaneet ja kaikki on mennyt vähintään keskiverrosti. Vielä ei vain uskalla kovin riemuita, koska ei ikinä tiedä minkälaisia kirjaimia sieltä arvon Ylioppilastutkintolautakunnasta tulee takaisin.

Psykologian kysymykset olivat kompia. Niin helppoja, että niihin olisi voinut vastata pelkän arkitiedon perusteella ja toisaalta se teki niihin psykologisesti vastaamisesta haastavaa. Ei mitään hajua olenko puhunut edes oikeista asioista kaikissa vastauksissa, kun teorioita oli niin vaikea liittää niihin. Kysymys yhdeksän oli plussakysymys ja ihan kysymys aivojen ja psyykkisten toimintojen yhteydestä, toivottavasti se on mennyt putkeen, että se korjaisi, jos johonkin on kirjoitellut aivan väärää tietoa.

Onpahan ohi! Nyt vain naurattaa, kun on niin hauskaa - enääpä ei tarvitse sitä stressata! :)

Nyt on äidinkielen esseekoe kirjoitettu. Valitsin tehtävänannon 14., valmiina otsikkona oli "Keräilijä ja keräilijän maailma" ja kaksi kuvaa aineistona. Enpä nyt tiedä olenko käyttänyt aineistoa oikein. Ohje oli muistaakseni "Käytä kuvia hyväksesi", joten en tehnyt aineistoin pohjalta niin montaa kappaletta kuin yleensä aineistoainessa (joita olen kirjoittanut hyvin vähän). Aineiston pohjalta tuli yhteensä noin sivu ja esseen kokonaispituus oli viisi sivua. Hoppas, että YTL sensosit ovat tulkintani kanssa samaa mieltä.

Kääk, en jaksa. Ja lukuloma loppuu y l i h u o m e n n a!

Jeejeejee. Eilen tuli nukuttua kolmen tunnin päiväunet ja herättyä siinä kahdeksaan aikaan illalla. Tämämpä takia unta ei sitten tullutkaan yöllä kuin vasta hieman ennen kolmea. Ja unen tulo siirsikin aamun heräämistä puoleen päivään. Tai kyllähän minä ennen kymmentä nousin ylös, mutta en tainnut ymmärtää mitään ennen, kun lähdin koululle syömään ja sain raitista ilmaa.

Heräämisen jälkeen menimme kaverini kanssa kirjastoon tuskailemaan matematiikkaa. Ideana oli kirjaston hiljaisuus ja rauha, mikä oikeen pakottaisi ja jopa innostaisi keskittymään yksikköympyrän kaavoihin ja integraaleihin, mutta ei; kirjastohan on täynnä mielenkiintoisia kirjoja! Ennen kaikkea mielenkiintoisempia kirjoja kuin matematiikan kirjat. Iltapäivän tuloksena sain selattua läpi analyyttisen geometrian kirjan ja laskettua jonkin verran tehtäviä. Löysin kuitenki kirjastosta uuden, hyödyllisen psykologian kirjan (niinkuin siitä ei olisi tarpeeksi luettavaa muutenkin) ja kivalta vaikuttavanenglanninkielisen romaanin. Ehkä se reissu ei aivan hukkaan mennyt.

Tänään on jo aika lukemisen ohessa mennä vahvistamaan olemattomia ja istuma-asentoon jumiutuneita lihaksiaan, joten huomenna jatkan matematiikan vektoreiden parissa.

Pidin ihanat kaksi kokonaista vapaapäivää ja eikä ollut kovin vaikeaa unohtaa koulukirjoja. Tänään olen jo hieman lukenut, mutta huomenna pitäisi aloittaa viimeinen viikko oikein kunnolla, ajatella, että enää seitsemän päivää lukulomaa. Sen jälkeen vain kaksi viikkoa kirjoittamista ja lukio on (toivon mukaan) ohitse. Ihan melkein liian nopeaa aika on kulunut. Tietysti kirjoitusten jälkeen on kaksi ja puoli kuukautta aikaa jännittää tuloksia, kun eihän niistä koskaan tiedä varmasti ennenkuin YTL on tuomionsa antanut.

Tänään on kuitenkin vielä vuorossa geometriaa ja psykologian tunteita.